Tuli hiihdettyä äitin kanssa 2x 18 kilsaa loppu lomalla, ja oli tosi hyvä fiilis. Ja jokapäiväiset(tai iltaiset) saunomiset oli kans mahtavia.
Miks sitten piti käydä niin, että just matkalla kaupunkiin, Kirrin kohteilla, exä ajaa autollaan sen auton ohi jossa mä olen? Piti laittaa viesti, että menit nopeaa ohi. Ja sit se soitti ja sano tuovasa mulle pyörätelineen(mun) ja paahtimen(exän, mut se huonossa omassatunnossa lupas sen mulle). Mun piti pihalta hakea ne, ja exä olis het lähteny pois. Mut mun oli pakko keksii juteltavaa. Ootko hiihtäny hiihtolomalla? No eihä se ollu. Piti sit kertoo, mite paljon mun ja äiskän tuli hiihettyy. Sitte sitä ei voinukkaa enää viivyttää, vaan se lähti.
Onneks mä lähin sitte saman tien kaverille kylään. Muute olisin varmasti vaa itkeny jostai puoli seittemästä asti. Eli toi juttu kolahti vasta iha hetki sitte. Ny meillä ei oo enää mitään asiaa toisillemme. Mulla ei oo enää sille tavaroita eikä sillä mulle. Kaikki sidokset on katkennu. Sitä ei enää kiinnosta yhtään, että mitä mää teen, mitä mulle kuuluu jne. Mua kyllä kiinnostais tietää ees vähä, että miten sillä menee.
Tuntuu vaan niin paskalta, ku oli sen kaa niin tiiviisti tekemisissä 2 ja puol vuotta. Ja nyt ei yhtään. Tyhjä olo.
Miks tää taas taantu näin? Mulla meni jo vähän aikaa nii hyvin, en ees aatellu menneitä. En ees itkeny viikkoon…
Vittu.Vittu.Vittu.Vittu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti