... mutta lomafiilis senkun vaan jatkuu. Tosin oon tällä viikolla tehnyt jo 3 tenttiä, yhden suullisen ryhmätyön oman osuuteni sekä yhdelle kurssille 6-sivuisen raportin. Ja enkuks viel. Mut nyt laiskottaa. En ole tännekään saanut kirjoitettua pariin viikkoon, vaikka aikaa kyllä periaattees olis vähän löytynykki.
Loma meni tosi nopiaa, alkuosa Kyyjärvellä ja loppuosa Pylkönmäellä. Loma sai hienon aloituksen la 13.10, kun käytiin ukon kaa grillailemassa Kroonisten Poikamiesten kanssa. Hyvää seuraa ja tunnelmallista kitaransoitantaa ja laulantaa (tosin kukaan ei osannut sitä kitaraa soittaa eikä vissii äänetkää ollu ihan vireessä... mut hauskaa oli!!). Vielä kerran kiitos hyvästä seurasta pojat. Ja sinkkutytöille tiedoksi, siinä vasta mainioita poikakaveri/aviomiesehdokkaita! Tosta oikealta löytyy linkki herrojen blogille ;).
Kyyjärvellä tuli tehtyä kaikkia muita juttuja, paitsi koulutehtävien tekoo. Pesin ikkunat, lenkkeilin, käytiin kattoo mummoo ja pappaa vanhainkodilla ja toista mummoa nähtiin, kun hän tuli meillä käymään. Yleistä rentoutumista ja koirien kaa touhuiluu. Ukko laitto mulle sen pyöränki kuntoon ja jopa muistettiin tuua se tänne Jyväskylään!
Pylkönmäellä oltiin kans ahkeria: haravoitiin (vaikka siel tosin on myös sellane päältäajettava ruohonleikkuri, joka kerää lehdet, mut nyt oli liian paksusti lehtii joissaki paikois) ja pinottii polttopuita pitkä ja korkee rivi. Käytiin Keskisellä sekä lyhyt päiväreissu tehtiin myös Kyyjärvelle, kun armas pikkusiskoni, joka opiskelee Kuopiossa sekä hänen poikakaverinsa, joka on rauhanturvaajana Kosovossa, tulivat käymään. Sain myös hivenen koulutehtävii tehtyy (Venäjän etä+ ryhmätyön osuuteni), mutta enemmänkin olisi voinut. Ja lenkkeilyä harrastettiin Pylkönmäelläki.
Sunnuntaina tultiin sit takas tänne Jyväskylään. Mukana reissas taas vaihteeks hirmusesti tavaroita, polkupyörästä ja äitini tekemistä leivistä perunoihin ja porkkanoihin(siis Pylkönmäen maasta,ei kaupasta). Matka meni rattoisasti, kun poikakaveri jännitti vieressä, että kuinkahan Räikköselle käy. Itseäni ei vähempää pystynyt kiinnostamaan, mut poikakaverii oli hauska katella,ku se eli kisan mukana.
Ja tosiaan, tämä viikko on mennyt aikapitkälti koulutehtävä -ja tenttiinlukupainoitteisesti. Crosstrainerilla oon tehny joka ilta tunnin (paitsi eilen, ku käytiin lenkillä) ja aina vaan tykkään siitä touhusta. Keskiviikkona meillä ei ollu oikein mitään tekemistä ja telkkarista ei tullut mitään,niin lähdettiin käymään Prismassa (ja Citymarketissa, mut Prisma oli se alkuperäinen suunnitelma). Oikeesti! Jos on tylsää, kannattaa lähtee tollaseen isoon kauppaan, sieltä löytyy kaikkee mielenkiintosta. Ja mukaan saattaa tarttuu yllättäviä juttuja. Mun mukaan tarttu talvisaappaat.
Eilen päätin viimesen tentin jälkeen, että loppupäivänä en tee mitään koulutehtävii, vaan pitää tehdä jotain hauskaa. Joten poikakaverin tekemän maittavan kanasalaatin jälkeen lähdimme käppäileen kaupungille. Eka käytiin vuokraamasssa Die hard 4.0, sit kuljeskeltiin huvikseen kaupoissa (mietin jo tulevia lahjaostoksia) ja ennen kotiin lähtöö käytii ruokaostoksilla. Ja se leffa oli hyvä! Suosittelen. Hauska ja toimintarikas (voiks noin sanoo?!). Tuossa just aateltiin, että ku mä rupean tekeen Crosstrainerilla,ni laitetaan se leffa uudestaan pyörimään. Iltapäivällä sit palautetaan se samal, ku kenties käydään kaverilla kylässä.
No mutta, tässä vähän päivitystä.
Moips
Ps Menetin sen syklamin. Se oli niin kuollu ku vaan pysty olemaan, ku tultiin kotiin. Snirf. Kohta menee se yks kukka, jonka nimee en tiedä.
perjantai 26. lokakuuta 2007
torstai 11. lokakuuta 2007
Laiskottaa
Mä viel eilen aattelin,ett tänään on pakko tehä het vaikka mitä tehtävii, ettei sit syyslomalla tartte nii paljoo vääntää...mut enää en muista ett mitä mun pitikää väännellä. Ja alkaa voittaa ajatus, ett syyslomal (eli ens viikol) niitä tekis. Mut ei oo kivaa. Ukko on tehny omia tehtäviään hirmusta vauhtia, ettei sen tartte sit muutaku ottaa rennosti. Noh, se saa mennä kalalle ja mä duunailen nuita sit. Tosin sain mä jo yhen tehtävän palautettua, ja toisen aattelin kohta tehä loppuun. Huomenna olis viel hygieniaosaamistesti,eli siihen pitäs lukee. Ja crosstrainerilla taas tunnin aattelin tehä ja illalla kaverin kaa leffateatteriin kattomaan Tähtisumu-leffa. Eli kivaa olis tiedossa, kunhan sais noita tehtäviiki tehtyy ni ei sit huono omatunto painais nii kovaa...
Liian kivalta tuntuu ny ajatus, että vaa rojahtas toho sängylle ja lukis vaikka Aku Ankkaa. Tai kattos jonku elokuvan. Tai leipos (tosin en sais kyl syyä mitään, mitä leiposin, mut vaikka ukolle jotai hyvää...). Tai vaik lähtis lenkille. Tosin ulkona on yllättävän kylmä! En tietenkään valita, koska syksy on lempivuodenaikani. Ehottomasti. Ihanat värit ja ihana sää, vaikka melkee vaa sataa, ja valitan koko ajan ett hiukset menee huonosti ja (jos oon jaksanu laittaa, ni) meikit. Mut syksysin ei oo liian kuuma mut ei sit ylitsepääsemättömän kylmäkää. Eli saa pukeutuu ns normaalisti. Ei yli paljon eikä liian vähän.
Tosin mun kukka tais palentuu, ku ensiavuks ja tehohoidoks laitoin sen yöks parvekkeelle... Mä tykkäisin ihan hirveesti hoidella kukkia, mut melkee kaikki tuppaa kuolemaan mun hoidossa. Tosin nyt oon saanu juorun pysymään hengissä ,ja oikein hyvissä voimissa jo puoltoista vuotta ja traakkipuun jo jonkun aikaa ja sit tollasen bambun latvaosan jo kans yli vuoden. Ja nyt sit ostin kolme uutta kasvia toissa viikolla. Ruukkuruusun ja pienen rahapuun ja sit kolmannen jonka nimeä en tiedä. Ja ruukkuruusu on tosi kärsineen näköne :(. En oikee tiijä ,että kastelenko liikaa vai liian vähän. Tosin se tais kuivuu ku en hokannu ku patterit meni päälle ja ne pohotti suoraan sen alapuolella.. nyt yritän sitä virvottaa. Mut tämä paleltuminen tais tapahtuu mun tuparilahjaks saamalleni (tai siis meidän saamallemme) syklamille. Sen tiedän, että se kuulemma kaipais lannotteluu talvisin veden mukana, mut sitähän en ole saanu viel hommattuu. Ja se oli kans jonkun aikaa patterin yläpuolella, ennen ku tajusin... eli pientä kuivumista kans tapahtunu. No mut koska se kuulemma tykkää viileestä,ni aattelin pelastukseks heittää sen yöks partsille.. ja aamulla hokasin että on PAKKASTA! Näytti se vähän pirteemmältä, mut kuitenki tais joutuu vaa ojasta allikkoon.. snirf. Se olis nii nätti kukka. Mut kai sit liian vaikee mulle hoidokiks.
Noh, jos menis välillä tekemään niitä tehtävii jee jee.
Moiks
Liian kivalta tuntuu ny ajatus, että vaa rojahtas toho sängylle ja lukis vaikka Aku Ankkaa. Tai kattos jonku elokuvan. Tai leipos (tosin en sais kyl syyä mitään, mitä leiposin, mut vaikka ukolle jotai hyvää...). Tai vaik lähtis lenkille. Tosin ulkona on yllättävän kylmä! En tietenkään valita, koska syksy on lempivuodenaikani. Ehottomasti. Ihanat värit ja ihana sää, vaikka melkee vaa sataa, ja valitan koko ajan ett hiukset menee huonosti ja (jos oon jaksanu laittaa, ni) meikit. Mut syksysin ei oo liian kuuma mut ei sit ylitsepääsemättömän kylmäkää. Eli saa pukeutuu ns normaalisti. Ei yli paljon eikä liian vähän.
Tosin mun kukka tais palentuu, ku ensiavuks ja tehohoidoks laitoin sen yöks parvekkeelle... Mä tykkäisin ihan hirveesti hoidella kukkia, mut melkee kaikki tuppaa kuolemaan mun hoidossa. Tosin nyt oon saanu juorun pysymään hengissä ,ja oikein hyvissä voimissa jo puoltoista vuotta ja traakkipuun jo jonkun aikaa ja sit tollasen bambun latvaosan jo kans yli vuoden. Ja nyt sit ostin kolme uutta kasvia toissa viikolla. Ruukkuruusun ja pienen rahapuun ja sit kolmannen jonka nimeä en tiedä. Ja ruukkuruusu on tosi kärsineen näköne :(. En oikee tiijä ,että kastelenko liikaa vai liian vähän. Tosin se tais kuivuu ku en hokannu ku patterit meni päälle ja ne pohotti suoraan sen alapuolella.. nyt yritän sitä virvottaa. Mut tämä paleltuminen tais tapahtuu mun tuparilahjaks saamalleni (tai siis meidän saamallemme) syklamille. Sen tiedän, että se kuulemma kaipais lannotteluu talvisin veden mukana, mut sitähän en ole saanu viel hommattuu. Ja se oli kans jonkun aikaa patterin yläpuolella, ennen ku tajusin... eli pientä kuivumista kans tapahtunu. No mut koska se kuulemma tykkää viileestä,ni aattelin pelastukseks heittää sen yöks partsille.. ja aamulla hokasin että on PAKKASTA! Näytti se vähän pirteemmältä, mut kuitenki tais joutuu vaa ojasta allikkoon.. snirf. Se olis nii nätti kukka. Mut kai sit liian vaikee mulle hoidokiks.
Noh, jos menis välillä tekemään niitä tehtävii jee jee.
Moiks
tiistai 9. lokakuuta 2007
Koettelua
Joo voi hyvää päivää. Ei oo ollu ihan mun päivä tänään. Ja päivä ei oo ees kunnolla alkanu. Aamu meni hyvin siihen asti,ku piti lähtee pyörällä tenttiin. Kolmen polkasun jälkeen yhtäkkiä pyörä muuttu ihan oudoks, ja meinasin tehdä ei-niin-mukavan syöksyn maahan. Onneks vauhti oli hidas, muuten olis voinu oikeesti sattua. No mä soitin äkkiä ukolle ja kerroin, ett jätän tän pyörän nyt tähän alas roskisten viereen, että jos viittisit hakee sen pois, ku en laita sitä lukkoon. Ja jos voisit vilkasta ett mikä ihme siihen tuli.
Lähin pika pikaa kävellen koululle. Mulla olis ollu tosi hyvin aikaa mennä sinne pyörällä , mut nyt tuli niin kiire, että oli paikko laittaa kaverille viestiä, että mä kyl myöhästyn vähän. Onneks se sai vaihettua kahen muun koulukaverin kaa aikaa, ett mulle tuli vartti lisä aikaa selvitä koululle ja vähä tasata hengitystä (mä siis oikeesti kävelin tyyliin voimakävelyä). Meillähän oli siis pareittain tapahtuva suullinen enkun tentti päivän aiheena.
Ja se meni ihan perseelleen. Mä olin NIIN pettyny,ku tulin ulos luokasta. Toi aamune pyöräongelma sekotti mun pasmat nii pahasti,etten muistanu kaikkee, mitä oli aikonu sanoo ja muutenki unohin sanoja suomeks ja hankala sit kääntää ne enkuks, ku ei muista ees omalla äidinkielellään. Ja tottakai opettaja kysy ainaki 3 sellasta kysymystä, joita en ollu aatellu yhtään, ett se vois kysyy. Paskat. Paksat. Paskat. Mä olisin tyytyny neloseen, mut jos menee sen alle ni ARGH. Ny pitää ressata iha himona etätehtäviä ja kirjallista tenttiä, ett niiden avulla sais ees sen nelosen, jos vitosta ei saa piettyy. Yks niistä harvoista aineista, josta oikeesti vetää hyviä numeroit,ni ny sit nui penkin alle. Muilla tenteillä ei hirveenä oo välii, kuha läpi menee (joo siis tää on tää mun motto: kuha läpi menee, ni hyvin menee). Ja ukkoki sano, että ainahan sä sanot, ett meni huonosti, mut silti tulee hyvä numero. No mut mä TIEDÄN, että nyt ei menny hyvin. Piste. Joskus sen vaan tietää.
Huh huh. Sit ku tulin kotia, ni ukko oli viel kellarissa rassailemassa sitä mun pyörää. Ja niinhän siinä kävi, että se joku keskiö-osa on niin paskana, että jarrut ei toimi ja sillä kenties vois ajaa, jos käyttää vaa käsijarrua, mut ei se kovin turvallista ole. Eli ei muuta ku perjantaina pyörä kyytiin Kyyjärvelle ja siellä tapahtuu vaihto sellaseen vanhanmalliseen naistenpyörään. Että ei se ny nii pahasti käyny, ku alkaa aatteleen. Ihan hyvän pyörän saan tilalle. Mut pisti silti viel pari tuntia sitte tosi paljon vihaks. Nyt joudun ke ja pe käydä koulussa autolla.
Mut sit alkaaki syysloma, ja hermot saa vähä lepäillä. Tosin paria etätehtävää pitää vääntää, mut SILTI. Maaseudun rauhassa hermo lepää. Vois käydä kattoo mummoja ja pappaa, ja koiria pitää tietty hoivata ja paijata ja lenkittää. Ja viikon puolivälis vaihetaan sit ukon kotiin, ja siellä sit varmaa kalastusta ja metässä kuljeskelua ja lenkittelyy ja mitä vaa keksiiki. Rentoo meininkii. Ai nii ja saunomista <3. Sekä Kyyjärvellä että Pylkönmäellä. Saunomista <3.
Joo, no jos nyt alkas valmistautuu viel tämän päivän venäjäntunteihin ja sit niiden jälkeen tekis crosstrainerilla tunnin hölkyttelyä ja sit telkkarin annista nautiskelemaan.
Ciao
Lähin pika pikaa kävellen koululle. Mulla olis ollu tosi hyvin aikaa mennä sinne pyörällä , mut nyt tuli niin kiire, että oli paikko laittaa kaverille viestiä, että mä kyl myöhästyn vähän. Onneks se sai vaihettua kahen muun koulukaverin kaa aikaa, ett mulle tuli vartti lisä aikaa selvitä koululle ja vähä tasata hengitystä (mä siis oikeesti kävelin tyyliin voimakävelyä). Meillähän oli siis pareittain tapahtuva suullinen enkun tentti päivän aiheena.
Ja se meni ihan perseelleen. Mä olin NIIN pettyny,ku tulin ulos luokasta. Toi aamune pyöräongelma sekotti mun pasmat nii pahasti,etten muistanu kaikkee, mitä oli aikonu sanoo ja muutenki unohin sanoja suomeks ja hankala sit kääntää ne enkuks, ku ei muista ees omalla äidinkielellään. Ja tottakai opettaja kysy ainaki 3 sellasta kysymystä, joita en ollu aatellu yhtään, ett se vois kysyy. Paskat. Paksat. Paskat. Mä olisin tyytyny neloseen, mut jos menee sen alle ni ARGH. Ny pitää ressata iha himona etätehtäviä ja kirjallista tenttiä, ett niiden avulla sais ees sen nelosen, jos vitosta ei saa piettyy. Yks niistä harvoista aineista, josta oikeesti vetää hyviä numeroit,ni ny sit nui penkin alle. Muilla tenteillä ei hirveenä oo välii, kuha läpi menee (joo siis tää on tää mun motto: kuha läpi menee, ni hyvin menee). Ja ukkoki sano, että ainahan sä sanot, ett meni huonosti, mut silti tulee hyvä numero. No mut mä TIEDÄN, että nyt ei menny hyvin. Piste. Joskus sen vaan tietää.
Huh huh. Sit ku tulin kotia, ni ukko oli viel kellarissa rassailemassa sitä mun pyörää. Ja niinhän siinä kävi, että se joku keskiö-osa on niin paskana, että jarrut ei toimi ja sillä kenties vois ajaa, jos käyttää vaa käsijarrua, mut ei se kovin turvallista ole. Eli ei muuta ku perjantaina pyörä kyytiin Kyyjärvelle ja siellä tapahtuu vaihto sellaseen vanhanmalliseen naistenpyörään. Että ei se ny nii pahasti käyny, ku alkaa aatteleen. Ihan hyvän pyörän saan tilalle. Mut pisti silti viel pari tuntia sitte tosi paljon vihaks. Nyt joudun ke ja pe käydä koulussa autolla.
Mut sit alkaaki syysloma, ja hermot saa vähä lepäillä. Tosin paria etätehtävää pitää vääntää, mut SILTI. Maaseudun rauhassa hermo lepää. Vois käydä kattoo mummoja ja pappaa, ja koiria pitää tietty hoivata ja paijata ja lenkittää. Ja viikon puolivälis vaihetaan sit ukon kotiin, ja siellä sit varmaa kalastusta ja metässä kuljeskelua ja lenkittelyy ja mitä vaa keksiiki. Rentoo meininkii. Ai nii ja saunomista <3. Sekä Kyyjärvellä että Pylkönmäellä. Saunomista <3.
Joo, no jos nyt alkas valmistautuu viel tämän päivän venäjäntunteihin ja sit niiden jälkeen tekis crosstrainerilla tunnin hölkyttelyä ja sit telkkarin annista nautiskelemaan.
Ciao
maanantai 8. lokakuuta 2007
Hellurei
Hirveästi teki mieli sukeltaa jo aikasemmin blogien kutkuttavan jännittävään maailmaan, mutta piti tehä venäjän tehtävät eka alta pois. Vielä kun muisti ne tehdä. Ei ole nimittäin tuo muisti niitä parhaimpia.
Välillä tulee sellasia hetkiä, että toivois olevansa vähä parempi muistinen. Varsinki sillon ku ankarasti väitän jossai jutussa vastaan ja olen IHAN varma, että olen oikeassa...ja sit sitä hokaa jossai vaiheessa, että hupsista, oon vissii vähä väärin ymmärtäny joskus jotai tai sit nyt muistan ihan päin honkia. Ja nuita hetkiä on aina sillon tällön. Mut monesti kyllä oon ihan oikeasti oikeassa ja se jonka kaa väittelen, on väärässä. Vaikka se toinen väittää kuinka vastaan. Nii jo.
Mutta esimerkiks tässä viime viikolla,ku katottiin ukon kanssa Kill Bill ykköstä. Mä olen nähny sekä ykkösen että kakkosen jo aikaisemmin, mutta ukkeli ei. No sit ku elokuva alko,ni meikä alkaa pohtimaan ankarasti, että ei tää kyl näi alkanu sillo viimeks...tää on IHA varmasti se kakkonen! Mtv3:lle on sattunu moka, ne lähettää vahingos kakkosta, ku piti lähettää ykköstä. Noh, ukko siinä vähä ihmettelee, että voisko se muka olla mahollista. Mää siinä vieressä oon 80% varmuudella sitä mieltä, että se on se kakkonen. No ukko ottaa puhelimen ja soittaa kaverilleen, joka tietää leffoista lähes kaiken. No kaveri puhelimessa luettelee lähes otos otokselta, että mitä siinä ykköses tapahtuu (siis muistista, koska ei ollu sitä leffaa just sillo kattomassa). Ja tottakai se oli se ykköne, just sillo ku pitiki, ja Mtv3 ei ollut mokannu. Meikä vaa muisti vähä väärin.
Ja just äskön. Abauttiarallaa 5 minuttia sitten,ku ukko tuli kotiin luennolta, ja olin oikein valmiiks kuorinu ja pilkkonu perunat ja oikein tyytyväinen ihteeni,ni keittiöstä kuuluu, että jaa, me sit vissii tehäänki nuo uunissa eikä keitetä, niinku illalla sovittiin ja aamullaki puhuttiin... Mulla on hyvä muisti. Mut vaa tosi lyhyt.
Onneks on sellane tyyppi tossa vieressä, jonka seurassa saa olla just nii hönö ja hajamielinen, ku haluaa ( ja vaikkei haluaiskaa, ku on vaa nii huono muisti).
Nyt pitää sit vissii lueskella vähä huomiseen enkun suulliseen tentiin ja sit mennä syömään tota ruokaa, mitä se ukkeli ny vääntää loppuun. Ja illemmalla voisin seurata vierestä, ku ukko kokoaa juuri ostetun Crosstrainerin loppuun, ku mustahan siis oikeesti ei oo hirveenä apua. Mut voin sit hyvällä ja TURVALLISELLA mielellä (ku en oo ite ollu sitä sörkkimässä)kuntoilla siinä.
Heissulivei
Välillä tulee sellasia hetkiä, että toivois olevansa vähä parempi muistinen. Varsinki sillon ku ankarasti väitän jossai jutussa vastaan ja olen IHAN varma, että olen oikeassa...ja sit sitä hokaa jossai vaiheessa, että hupsista, oon vissii vähä väärin ymmärtäny joskus jotai tai sit nyt muistan ihan päin honkia. Ja nuita hetkiä on aina sillon tällön. Mut monesti kyllä oon ihan oikeasti oikeassa ja se jonka kaa väittelen, on väärässä. Vaikka se toinen väittää kuinka vastaan. Nii jo.
Mutta esimerkiks tässä viime viikolla,ku katottiin ukon kanssa Kill Bill ykköstä. Mä olen nähny sekä ykkösen että kakkosen jo aikaisemmin, mutta ukkeli ei. No sit ku elokuva alko,ni meikä alkaa pohtimaan ankarasti, että ei tää kyl näi alkanu sillo viimeks...tää on IHA varmasti se kakkonen! Mtv3:lle on sattunu moka, ne lähettää vahingos kakkosta, ku piti lähettää ykköstä. Noh, ukko siinä vähä ihmettelee, että voisko se muka olla mahollista. Mää siinä vieressä oon 80% varmuudella sitä mieltä, että se on se kakkonen. No ukko ottaa puhelimen ja soittaa kaverilleen, joka tietää leffoista lähes kaiken. No kaveri puhelimessa luettelee lähes otos otokselta, että mitä siinä ykköses tapahtuu (siis muistista, koska ei ollu sitä leffaa just sillo kattomassa). Ja tottakai se oli se ykköne, just sillo ku pitiki, ja Mtv3 ei ollut mokannu. Meikä vaa muisti vähä väärin.
Ja just äskön. Abauttiarallaa 5 minuttia sitten,ku ukko tuli kotiin luennolta, ja olin oikein valmiiks kuorinu ja pilkkonu perunat ja oikein tyytyväinen ihteeni,ni keittiöstä kuuluu, että jaa, me sit vissii tehäänki nuo uunissa eikä keitetä, niinku illalla sovittiin ja aamullaki puhuttiin... Mulla on hyvä muisti. Mut vaa tosi lyhyt.
Onneks on sellane tyyppi tossa vieressä, jonka seurassa saa olla just nii hönö ja hajamielinen, ku haluaa ( ja vaikkei haluaiskaa, ku on vaa nii huono muisti).
Nyt pitää sit vissii lueskella vähä huomiseen enkun suulliseen tentiin ja sit mennä syömään tota ruokaa, mitä se ukkeli ny vääntää loppuun. Ja illemmalla voisin seurata vierestä, ku ukko kokoaa juuri ostetun Crosstrainerin loppuun, ku mustahan siis oikeesti ei oo hirveenä apua. Mut voin sit hyvällä ja TURVALLISELLA mielellä (ku en oo ite ollu sitä sörkkimässä)kuntoilla siinä.
Heissulivei
sunnuntai 7. lokakuuta 2007
Hupsistakeikkaa
Niin että mitenkä tässä näin pääsi käymään. Oon aina välillä miettinyt, että laittasko blogin pystyyn, mut järki on joka kerta vieny voiton: ei mulla oikeastaan oo mitään kirjotettavaa. Mut jotenki nyt hulluus vei mukanaan (johtuu kenties väsymyksestä, vaikka kello on vasta nui vähän. Oon tullu vanhaks.) ja löysin ihteni täältä.
Ja täytyy kyl sanoo, että blogin nimen keksiminen on ihan tajuttoman vaikeeta! Pitäs keksii sellanen jota ei vielä olis viety, ja joka kuitenki herättäs jonkinmoista mielikuvaa blogista ja olis kenties jopa vähä kiinnostavaki ja jäis jonkun mieleen... No kylhä mää sen sit sain jotenki päätettyy, mut en tiedä onko toi mitenkä mua kuvaava. Vähä hupsu se on ainaki. No, toivottavasti muistan sen ees ite, jotta pääsen joskus toisteki avautumaan tänne.
Ja mitäköhän mun on tarkotus ruveta tänne jurnuttamaan? No varmaan lähinnä ajatuksiani (joo, varmaan tosi fiksuja..) elämästä, arjesta, höpsöydestä, parisuhde-elämästä( jee jee varo vaan ukkelini :D), opiskeluista ja sen sellaisesta.
Itseasias tajusin just että mun varmaan olis eka kantsinu vähä laitella ton blogin ulkonäköö ja mitä lie fiksailuja, ennenku het lähin jo kirjottelemaan suoranaista blogia... Noh, kai sen voi näinki päin tehä. No mut nyt kyl meen tekee nuita värkkäilyjä ja sit vasta keskityn kirjottamiseen.
Joo se on heips
Ja täytyy kyl sanoo, että blogin nimen keksiminen on ihan tajuttoman vaikeeta! Pitäs keksii sellanen jota ei vielä olis viety, ja joka kuitenki herättäs jonkinmoista mielikuvaa blogista ja olis kenties jopa vähä kiinnostavaki ja jäis jonkun mieleen... No kylhä mää sen sit sain jotenki päätettyy, mut en tiedä onko toi mitenkä mua kuvaava. Vähä hupsu se on ainaki. No, toivottavasti muistan sen ees ite, jotta pääsen joskus toisteki avautumaan tänne.
Ja mitäköhän mun on tarkotus ruveta tänne jurnuttamaan? No varmaan lähinnä ajatuksiani (joo, varmaan tosi fiksuja..) elämästä, arjesta, höpsöydestä, parisuhde-elämästä( jee jee varo vaan ukkelini :D), opiskeluista ja sen sellaisesta.
Itseasias tajusin just että mun varmaan olis eka kantsinu vähä laitella ton blogin ulkonäköö ja mitä lie fiksailuja, ennenku het lähin jo kirjottelemaan suoranaista blogia... Noh, kai sen voi näinki päin tehä. No mut nyt kyl meen tekee nuita värkkäilyjä ja sit vasta keskityn kirjottamiseen.
Joo se on heips
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
