Tästä tulee paljon parempi vuosi kuin edellisestä. Tuhat kertaa. Tai ainakin sata.
Tätä asiaa tukee varsinkin se, että mää sitten viimeinkin valmistuin :). JEI! Eli ei tartte enää koulun puolesta/takia/johdosta ressata. Mahtista.
Töitä on aika vähänpuoleisesti, mut eiköhän se siitä...
Hirveesti vaan hinkuisin jotain uutta harrastusta. Pitää oikein laittaa pikkuhiljaa rapistuvat aivosolut töihin ja pohtia tätä asiaa. Jottai olis pakko keksii, tai mää kyllästyn ihan totaalisesti.
Urgh. mut nyt kiinnostaa kyllä toi kolmosen lehva with Tom Hanks. Eli ciao.
lauantai 2. tammikuuta 2010
tiistai 15. joulukuuta 2009
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Piparintuoksua...
Leivottiin eilen äitin kaa pikkuleivät jouluksi. Tai no, mä leivoin vain ne perinteiset piparit, äiti pyöräytti vaaleet piparit, ässät ja wilhelmiinat...mut anyway. Ihana kuunnella joulumusaa(vaikka se ihan paras levy oli hukan teillä, eikä oo vieläkään löytyny. Mikä lie tonttu sen vienyt...)ja tehä valmisteluja.
Oppari palautettu ja kolmen viikon sisään tapahtuu esittely, maturiteetti, arvosanan saaminen ja tutkintohakuhommat...iiks. Viimeinkin. En tuu yhtään kaipaamaan koulua. Njet. No paitsi kieliopintoja. Ne on tosi jees.
Muutenki fiilis on jo parempi. Miksi ei olisi, kun joulu kerta lähestyy :). Paras aika vuodesta <3. Rauhoittumisen ja läheisten ihmisten aikaa. Jouluntuoksut, musiikki, herkut ja tosiaan ihan yleinen olotila on jotain niin ihanaa, että lähes toivois joulun olevan ympäri vuoden :). Tosin vähemmän kivaa, suorastaan ikävää on kaikki se kaupallisuus ja joululahjahamstraus jne. Ei lahjat oo pääasia,varsinkaan jos siitä aiheutuu hirveä stressi hankkijalle. Nou nou nou. Tosin tuskin maltan odottaa, kun saan äitin lahjan...se on erään ihanan kirjasarjan neljäs ja viimeinen kirja, ja veikkaan että jouluyönä ei tule paljoo nukuttuu, koska kyseinen kirja on luettava yhellä istumalla:).
No mutta joo, joulu piristää. Muuten kaikki on auki. Auki. Auki. Ei oo mitään suunnitelmia. Tai muutenkaan haaveita mistään. Tai siis lähinnä tarkotan työjuttuja... se vähän pelottaa. Mut ajattelin kuitenkin yrittää nauttia joulun ensin ja ressata vasta sitten. On tullut nimittäin kivasti ressattuu jo yli vuosi putkeen, jos sitä nyt yrittäs chillailla :).
Mut jeah, ihanaa joulunodotusta!
Oppari palautettu ja kolmen viikon sisään tapahtuu esittely, maturiteetti, arvosanan saaminen ja tutkintohakuhommat...iiks. Viimeinkin. En tuu yhtään kaipaamaan koulua. Njet. No paitsi kieliopintoja. Ne on tosi jees.
Muutenki fiilis on jo parempi. Miksi ei olisi, kun joulu kerta lähestyy :). Paras aika vuodesta <3. Rauhoittumisen ja läheisten ihmisten aikaa. Jouluntuoksut, musiikki, herkut ja tosiaan ihan yleinen olotila on jotain niin ihanaa, että lähes toivois joulun olevan ympäri vuoden :). Tosin vähemmän kivaa, suorastaan ikävää on kaikki se kaupallisuus ja joululahjahamstraus jne. Ei lahjat oo pääasia,varsinkaan jos siitä aiheutuu hirveä stressi hankkijalle. Nou nou nou. Tosin tuskin maltan odottaa, kun saan äitin lahjan...se on erään ihanan kirjasarjan neljäs ja viimeinen kirja, ja veikkaan että jouluyönä ei tule paljoo nukuttuu, koska kyseinen kirja on luettava yhellä istumalla:).
No mutta joo, joulu piristää. Muuten kaikki on auki. Auki. Auki. Ei oo mitään suunnitelmia. Tai muutenkaan haaveita mistään. Tai siis lähinnä tarkotan työjuttuja... se vähän pelottaa. Mut ajattelin kuitenkin yrittää nauttia joulun ensin ja ressata vasta sitten. On tullut nimittäin kivasti ressattuu jo yli vuosi putkeen, jos sitä nyt yrittäs chillailla :).
Mut jeah, ihanaa joulunodotusta!
perjantai 30. lokakuuta 2009
Kohta, kohta on Joulu :)
Joo kyllä, tää täällä jo oottelee Joulua. Vieä reilu 50 yötä, sitten saa taas nautiskella jouluntunnelmaa, herkutella äitin tekemillä herkuilla mmmmm...
Sitä ennen tosin on edessä vielä opinnäytetyön palauttaminen (no KYLLÄ :D, uskomatonta mutta totta), sen esittely, maturiteetti ja kaikenlaisten allekirjoitusten hommaaminen ja muu pikku puuhastelu, jotta sais tutkintotodistuksen. Tosin se voi venyä tammikuulle, kuulemma joulukuu on kiireistä aikaa.
Ja marraskuussa on myös ankara pohdiskelu sen suhteen, jäänkö Jyväskylään vai muutanko pois. Kieltämättä houkuttelis muuttaa, mutta toisaalta Jyväskylässä on kaikki kaverit. Ainakin läheisimmät ystävät. Snirf.
Ai niin joo, miehet on edelleen perseestä. Vaikka paskimmasta-päivästä-koskaan on kohta vuosi, mielipide ei ole muuttunut.
No mutta semmosta, vähän päivittelyy...
Sitä ennen tosin on edessä vielä opinnäytetyön palauttaminen (no KYLLÄ :D, uskomatonta mutta totta), sen esittely, maturiteetti ja kaikenlaisten allekirjoitusten hommaaminen ja muu pikku puuhastelu, jotta sais tutkintotodistuksen. Tosin se voi venyä tammikuulle, kuulemma joulukuu on kiireistä aikaa.
Ja marraskuussa on myös ankara pohdiskelu sen suhteen, jäänkö Jyväskylään vai muutanko pois. Kieltämättä houkuttelis muuttaa, mutta toisaalta Jyväskylässä on kaikki kaverit. Ainakin läheisimmät ystävät. Snirf.
Ai niin joo, miehet on edelleen perseestä. Vaikka paskimmasta-päivästä-koskaan on kohta vuosi, mielipide ei ole muuttunut.
No mutta semmosta, vähän päivittelyy...
maanantai 7. syyskuuta 2009
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Ei mitään
Ei yhtään mitään. Ei motivaatiota, ei päämääriä, ei kiinnostusta mihinkään. Opparia en jaksa ees aatella. Eli tosi hyvin menee. Kesäkää ei oo lämmin. Jippii
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Kevättä
Joopa joo. Niin se aika vaan kuluu. Mulla oli tuossa vähän ongelmia modeemin kanssa, joten en kahteen viikkoon päässyt käymään kämpiltä netissä. Oli muuten tuskaa. Eikä tätäkään viiti missään muualla kirjottaa… kirjastossa sais koko ajan kurkkia selän taakse, että ei kai kukaan nää.
Tässä sitä vaa edelleenkin stressaillaan erinäisten asioiden takia. Tai sanottaisko näin, että yhtäkkiä ei tuu mieleen yhtään asiaa, josta EN ressais. Että niin hyvin on marjat. Pah.
Oppari ei oo edennyt yhtään. Huomenna se etenee sen verran, että jutskaillaan vuoropäällikön kaa joistain jutuista, joita oon keränny yhteen ja rajaillaan vähän aihetta. Muutaman kirjan oon lukenut, mut niistäki on jo monta viikkoa. Mä jotenki ressaan tota niin paljon, että oon iha lamaantunut, enkä saa mitään aikaan. Plus kai mä oon laiska. Ja sit se yks kuspää vie tilaa ajatuksista. Itseluottamus on iha kadoksissa. Noh, vähemmästäki! Että kiitos vain exä.
Kesätouhut on iha pimennossa. Jos mulla on vain nuin vähä tunteja hotellissa, ku mitä nyt on ollut, ni en pysty asuu tässä kämpässä enkä varmaa asumaan koko kaupungissa. Mut mieluusti tekisin siellä kyllä kaikki tunnit mitä vaan irtoo. Sit lisäks jotain muuta. Siivousta vaikka. Jotenki vaa tuntuu, että oon jo iha liian myöhässä tästäki hommasta, pitäis olla jo kaikki tiedossa.
Ja toisaalta mä haluaisin kesäks Kyyjärvelle. Tai ehkä kokonaanki.. Ja muuten voisin iha helposti, mut siellä ei oo enää kavereita. Jyväskylässä on kaikki tärkeimmät. Vanhat ja uudet. Kyyjärvellä mää hengailisin vaan äiskän ja isukin sekä mummojen kaa. Mikä toisaalta on iha jees…mut mut mut kyllä mää vaan NIIN paljon kaipaisin ystäviäni, että ei mitään rajaa!
Toisaalta mä oon iha liian yksin myös Jyväskylässä. Eihän kaveritkaa voi joka hetki olla mun luona tai mä niiden luona. Niillä on omat juttusa ja kiireensä. Kerkeen aatella kaikkee paskaa ja sit on jatkuva paskafiilis päällä. Oikeesti ei helpota. Ei helpota. Vaikka kaikki mulle sitä jaksaa toitottaa, että kyllä se helpottaa. Mut edelleenkään ei helpota. Joka päivä ne kyyneleet jossai vaiheessa puristuu ulos. Ahistaa.
ARGH. Ajatus kesästä ei siis helpota. Koska kaikki on nii auki ja tietää vain lisä ressiä.
Mut ainaki on kivempi juosta. Ja pyöräillä, ku tiet sulaa ja kuivuu. Sitä ootellessa…
Moi
Tässä sitä vaa edelleenkin stressaillaan erinäisten asioiden takia. Tai sanottaisko näin, että yhtäkkiä ei tuu mieleen yhtään asiaa, josta EN ressais. Että niin hyvin on marjat. Pah.
Oppari ei oo edennyt yhtään. Huomenna se etenee sen verran, että jutskaillaan vuoropäällikön kaa joistain jutuista, joita oon keränny yhteen ja rajaillaan vähän aihetta. Muutaman kirjan oon lukenut, mut niistäki on jo monta viikkoa. Mä jotenki ressaan tota niin paljon, että oon iha lamaantunut, enkä saa mitään aikaan. Plus kai mä oon laiska. Ja sit se yks kuspää vie tilaa ajatuksista. Itseluottamus on iha kadoksissa. Noh, vähemmästäki! Että kiitos vain exä.
Kesätouhut on iha pimennossa. Jos mulla on vain nuin vähä tunteja hotellissa, ku mitä nyt on ollut, ni en pysty asuu tässä kämpässä enkä varmaa asumaan koko kaupungissa. Mut mieluusti tekisin siellä kyllä kaikki tunnit mitä vaan irtoo. Sit lisäks jotain muuta. Siivousta vaikka. Jotenki vaa tuntuu, että oon jo iha liian myöhässä tästäki hommasta, pitäis olla jo kaikki tiedossa.
Ja toisaalta mä haluaisin kesäks Kyyjärvelle. Tai ehkä kokonaanki.. Ja muuten voisin iha helposti, mut siellä ei oo enää kavereita. Jyväskylässä on kaikki tärkeimmät. Vanhat ja uudet. Kyyjärvellä mää hengailisin vaan äiskän ja isukin sekä mummojen kaa. Mikä toisaalta on iha jees…mut mut mut kyllä mää vaan NIIN paljon kaipaisin ystäviäni, että ei mitään rajaa!
Toisaalta mä oon iha liian yksin myös Jyväskylässä. Eihän kaveritkaa voi joka hetki olla mun luona tai mä niiden luona. Niillä on omat juttusa ja kiireensä. Kerkeen aatella kaikkee paskaa ja sit on jatkuva paskafiilis päällä. Oikeesti ei helpota. Ei helpota. Vaikka kaikki mulle sitä jaksaa toitottaa, että kyllä se helpottaa. Mut edelleenkään ei helpota. Joka päivä ne kyyneleet jossai vaiheessa puristuu ulos. Ahistaa.
ARGH. Ajatus kesästä ei siis helpota. Koska kaikki on nii auki ja tietää vain lisä ressiä.
Mut ainaki on kivempi juosta. Ja pyöräillä, ku tiet sulaa ja kuivuu. Sitä ootellessa…
Moi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
